Olen aina pohtinut, onko 30-kympin kriisi keksittyä vai ei. Nyt alkaa tuntua, että se ei todellakaan ole. Rajapyykki lähestyy päivä päivältä. ja päivä päivältä koen enemmän ja enemmän menettäväni elämänhallinnan.... Tai oikeastaan päällimmäisinä tunteina on pettymys ystäviin, työntekoon, ahkeruuteen, luottamukseen ja älykkyyteen.

Sattumoisin luen nyt myös kehityspsykaa:

Daniel Levinsonin mukaan 28-34 ikävuoden kohdalla koetaan eräänlainen kriisi, jossa ihmiset kokevat olleensa todellisten valintojen ja uudelleen arvioinnin edessä. Gould puolestaan kuvaa tätä ikävaihetta harhakuvin menettämisen ja oman aidon minän etsimisen vaiheeksi, jossa elämä näyttäytyy monimutkaisempana ja vaikeampana kuin aiemmin ja jossa usko elämän hallittavuuteen alkaa horjua. (Gould ja Levinson teoksessa Lehtinen & Kuusinen 2001, 39)