Luin juhannuksena Arto Paasilinnan kirjan Onnellinen mies.
Kirjassa seikkailee insinööri Jaatinen, joka on omien sanojensakin mukaan "vittumainen mies". Tämä Jaatinen on kaikesta huolimatta niin sympaattinen hahmo, että lukijakin unohtaa kaiken v*maisuuden.
Kirjassa oli letkeä meininki ja tarina soljui sujuvasti eteenpäin.
Juhannuksena minua ilahdutti erityisesti seuraava juhannuskuvaus:
"Juhannusilta kului rattoisasti. Hiljainen lämmittävä humala valtasi Jaatisen, ja kun tuli ilta ja yö, hän siirtyi ravintolasta Tappojärven rantaan, jossa poltettiin koko kylän yhteistä kokkoa. Rannalla oli väkeä hyvinkin viitisensataa ihmistä, vanhalla hetkuvalla lavalla tanssittiin. Taskulämmin pullo kiersi miesjoukossa, nuoriso kaasutteli mopoilla rannan polkuja pitkin, Kuusmäen kirkkokuoro lauloi kansanlauluja, usva leijui järvellä, jossakin taaempana pusikossa muutamat miehet tapella nujusivat ja syvemmällä juhannuspensaikoissa arat pojankädet vetivät sukkajousuja Kuusmäen neidon jaloista."